KEHYSTEN UUSIA AIKA
Kun lapset olivat pieniä, käytimme heidät
valokuvaajalla ja teetimme sitten kuvista suurennokset ja niihin
kehykset. Samoin olemme teettäneet kehykset hääkuvaamme ja
isovanhempiemme hää-/kihlajaiskuviin. Aiemmissa kodeissa kehykset
näyttivät kivalta, kun jokainen kehys oli omanlaisensa, niin väriltään
kuin malliltaankin. Nyt minusta oli jo pitkän aikaa tuntunut, ettei tässä
ihanassa hirsitalossamme tuo kehysten erilaisuus olekaan kovin silmiä
hivelevää. Kun muutama vuosi takaperin tuunasin vanhan kirjoituspöytämme mustaksi,
huomasin hyvin pian sen jälkeen myös kehysten kaipaavan mustaa maalia
pintaansa ja niin tuunasin tuolloin myös kehykset uuteen uskoon. (Jos työn jälki tai
värisävy eivät sattuisikaan miellyttämään, voi kehykset aina hioa ja
tuunata uudelleen.)
Irroitin
siis kuvat kehyksistä ja sonnustauduin maalaus asusteisiin ja suuntasin
kehyksieni kanssa kohti autotallia. Matkalla nappasin mukaani myös
kaksi vanhaa hengaria.
Maalasin kehykset
aika hövelisti, en yrittänytkään tehdä niistä liian tasaisen mustia,
vaan jätin paikoin vanhaa väriä kuultamaan alta. Ripustin kehykset
kuivumaan ja vuorokauden kuivumisen jälkeen, laitoin kuvat takaisin
kehyksiinsä ja ripustin taulut seinälle. Ja VOILA! Tykkäsin (nyt tosin taulut vaihtaneet paikkaa, mutta edelleen olen tyytyväinen tuunattuihin kehyksiini).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti