AIKAMIEHEN VILLAPUSERO

Kuten jo aiemmin olen kertonut, poikani tilasi minulta syksyllä 2013 villapuseron, siis äidin kutoman, ei mitään kaupan valmista paitaa. Ja mitä äiti voi muutakaan kuin kutoa paidan, kun poika sellaista pyytää. Villapaita vain ei valmistunut aivan niin vauhdilla kuin olin ajatellut ja poikakin sitä kovasti odotteli. Aluksi kudoin villapaitaa kuviolla, jossa eteen tuli neljä palmikkoa ja yksinkertaisella langalla. Kun olin saanut työn kainalokavennuksia vaille valmiiksi keksinkin, että haluan eteen näyttävämmän kuvion ja itselleni kudontaan enemmän haastetta. Lisäksi minua vaivasi neuleen ohuus, poika kun oli pyytänyt OIKEIN paksua villapuseroa. 
Niinpä poikkesin uudestaan lankakaupassa ja hain lisää villalankaa ja aloitin sitten työn alusta. Nyt kudoin paitaa kaksinkertaisella langalla.
Koska olin aloittanut paidan teon alusta, suunnittelemani aikataulu

meni uusiksi. Olin luvannut myös tyttärelleni, että kudon heidän tulevalle pienokaiselleen neulehaalarin, ennen vauvan syntymää. Vauvan syntymäpäiväksi on laskettu tammikuun alku ja siksi en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että olisin jättänyt villaneuleen kutomisen viime hetkille, silloinhan vauva olisi varmasti syntynyt ennen aikojaan ja ilman villaneuletta. Niinpä laskin hetkeksi pojan villapaidan sivuun ja kudoin välissä pienokaiselle neulehaalarin, jonka kutominen ei sekään tietenkään mennyt aivan kuin Strömsössä.
Vihdoinkin joulupäivänä 2013 pojan villapaita oli valmis ja poika äärimmäisen tyytyväinen. Kertoi villapaidan olleen yksi suurimmista odotuksen aiheista joulussa. Nyt ei ole tainnut nuori mies juuri muita paitoja ja takkeja yllään pitääkään.
Seuraavaksi olisi vuorossa villapaita miehelle, sieltäkin on tullut tilaus ja tyttärelle pitkällä varrella olevat sukat ja poika on jo toivonut lisää villapaitoja. Tulevalle pienokaiselle olen myös kehunut tekeväni uuden villa-asun kunhan sukupuoli on selvillä. 
Joten eipä ole vapaa-ajan ongelmia. Tarkoitus kun olisi vielä käydä pojan asunnolla tuunaamassa pari huonekalua ja tehdä yksi iso kahdeksan hengen ruokapöytä kotiin. 

Ja tuo kaikki edellä mainittu kirjoitettu loppu vuodesta 2013, villapusero miehelle, villasukat pitkällä varrella tyttärelle ja monen monta muuta kudinta ja huonekalujen tuunauksia on tuon kirjoituksen jälkeen saatu valmiiksi:)

Mieleiseni malli löytyi täältä 
http://www.novita.fi/index.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=90582

MUMMAKUUMETTA

Elettiin kevättä 2013, taisi olla touko-kesäkuun vaihdetta, kun taas jälleen kerran soittelin työpäivän jälkeen tyttärelleni ja puhelun aikana tytär kysyi olisimmeko illalla kotona jos hän, tyttäremme ja tuolloin vielä vävykokelas, tyttären kihlattu, tulisivat illalla käymään. Kerroin meidän olevan kotona ja sovittiin, että nuoripari tulee piipahtamaan. Puhelun loputtua, minulle tuli sellainen ajatus, että noinkohan nuoret tulevat kertomaan perheenlisäyksestä. En kuitenkaan viitsinyt mainita tuntemuksestani miehelleni, kun nuorten kihloja oli edellisenä vuonna odoteltu muutamaankin kertaan ja sitten yllättivät meidät joulukuussa kihlautumalla. Nuoret siis saapuivat iltakahville-/teelle ja siinä pöydässä istuessamme kertoivat, että kaiken mennessä hyvin meistä pitäisi tulla isovanhempia, mieheni syntymäpäivän aikoihin.
Olen ihmetellyt koko kesän kuinka tyyni olen asian suhteen ollut, olemmehan tätä ilouutista odotelleet jo muutaman vuoden. Ehkä tähän tyyneyteen on vaikuttanut se,että kesä meni tyttären ja miehensä hääpaikan kunnostuksen merkeissä, sekä oman pihan laitossa ja sitten oli vielä se kesämökki myynnissä ja tyhjennys, kun mökki meni kaupan. Syksyllä tanssittiin nuoren parin häitä ja sitten tehtiin pojan asunnon remonttia.

Lokakuun alussa kävin vihdoin ostamassa lankaa ja aloitin kutomaan tulevalle vauvalle peitettä kehdon reunalle tai vaunuihin (mihin tulevat vanhemmat sen ikinä haluavatkaan laittaa).

Kauniin, mutta yksinkertaisen peitteen ohjeen löytyminen olikin kovan etsinnän tulos. Ulkona oli kaunis syksyinen ilta tummumassa ja mies laittoi minulle takkaan tulet (toki myös itselleen, kun valitteli viileyttä). Mukava oli aloitella kutominen lämpimästä takkatulen rätinästä nauttien. (Hannelinelle vinkkinä mainittakoon, että ne ihanat sytykkeet on tässä syksyn saatossa päässeet loppumaan, voih!) Kertaalleen kudoin peitettä toisella ohjeella ja noin kymmenkunta senttimetriä korkeutta kudottuani, purin työn ja aloitin peiton teon toisella ohjella (eikä kyllä kaduta yhtään, nyt peitosta tulee kaunis ja enemmän tulevien vanhempien näköinen).
Nyt siis sormeni oikein syyhyävät saada kudin käsiini ja päästä kutomaan silmukoita. Mielessäni on jo myös millaisen kokohaalarin kudon seuraavaksi. Ja täytyyhän pienokaisella olla myöskin hattu, käsineet ja sukat, joten eiköhän tuota kudottavaa riitä joksikin aikaa (tekisin toki enemmänkin, mutta kun tuo selkä ei pidä kovin pitkistä istumatuokioista).

Olen myös miettinyt itselleni kutsumanimeä. Vaikkakin olen vasta 43-vuotias en pidä yhtään pahana sanaa mummo, olen vain ylpeä saadessani mahdollisuuden olla mummo tässä iässä, IHANAA!
Mummo nimi on kuitenkin jo varattu anopilleni (todellisuudessa hän itse kutsuu itseään mummuksi, mutta meillä lapset ja me vanhemmat olemme kutsuneet häntä jo noin 23 vuotta mummoksi). Oma äitini taas on mamma ja vävymme äiti on jo myöskin mummo. Niinpä olen miettinyt josko minua voisi kutsua mummaksi. Mieheni taas pitää sanoja vaari ja pappa kovin vanhan ihmisen nimityksinä ja väittääkin haluavansa olla vaikka äijä. Tytär ei oikein ole vielä sulattanut tuota nimeä, mutta katsotaan nyt, aika näyttää mitä meistä tulee. Jos jollain hyviä nimitysehdotuksia mielessä niin niitä otetaan ilolla vastaan. Voisin vaikka laittaa aiheesta kilpailun pystyyyn. (Siis sekä minulle, että miehelleni.)
Kaksi viikkoa myöhemmin:

Nyt vauvan peite on sitten valmis ja sainpa tehtyä oikein

nirkkoreunankin peitteeseen. Kun nuoret kävivät tuossa menneenä

viikonloppuna taas syömässä (perinne joka meillä on ollut jo useamman vuoden), kudoin siinä seurustelun lomassa tuota peitettä ja poikani kysyi ihmeissään osaanko kutoa kuvioita ja isoja kutimia. Osaanhan minä, poika kertoi sitten miettineensä kuka osaisi kutoa hänelle villapuseron, ei ollut nuorelle miehelle tullut äiti mieleen, hänen mielestään kun yleensä ottaen vanhemmat ihmiset ovat niitä kutojia ja äitiään hän ei pitänyt vielä vanhana. Kerroin pojalleni kutoneeni hänelle ja sisarelleen paljonkin villavaatteita, kun he olivat pieniä. Tätä poika ei muistanut. Sen tosin muisti, että äiti osaa kutoa lapasia, sukkia ja pipoja, niitä kun olen vielä toisinaankin lapsilleni kutonut. Lopputulos tästä keskustelusta oli se, että poika tilasi äidiltään villapaidan. Pyysin etsimään täältä netin ihmeellisestä maailmasta mieleisensä villapaidan ja lupasin toteuttaa pojan toiveen, joten seuraavaksi onkin sitten vuorossa villapaita pojalle. Ja taas jää blogi toiseksi, joten päivityksiä saattaa tulla jatkossa hiukan hitaammassa tahdissa. (Mainittakoon vielä, että poika mietti hetken olisiko tuo villapaidan kutominen vaikeaa, jos vaikka ihan itse tekisi.)Nautitaan syksyn pimenevistä illoista ja tunnelmavaloista. Alla muutama kuva valmistuneesta peitteestä ja ohje, jos vaikka jotakuta kiinnostaisi kutoa myös tällainen.

Ja se ohjehan menee kaikessa yksinkertaisuudessaan näin;
Valitse lanka, jolla haluat neuloa. Itse tein peitteen alpakan langasta, on hieman tavallisia lankoja tyyriimpää, mutta väri oli kaunis ja lanka mukavan pehmeää, lisäksi kuvittelen langan olevan lämpöistä (tietoa asiasta minulla ei ole).
Puikkoina minulla oli 3,5:n puikot (kaksi puikkoa, olisi toki voinut tehdä pyöröpuikollakin, kun vain muistaa ettei neulo ympyrää, tarkoitushan on kuitenkin tehdä peitto, ei makuupussia).
Luo puikoille 127 silmukkaa, Ja sitten vain neulomaan aina oikeaa (=sekä oikealla, että nurjalla puolella). Kun olet neulonut jotain 14cm, niin aloita mallineuleen neulominen seuraavasti. Neulo työn nurjalla puolellla 30 ensimmäistä silmukkaa oikein, lisää sitten vuorotellen joka 6:een ja 5:een silmukkaan l silmukka, niin kauan kunnes neulomatta on 30 silmukkaa. Nämä viimeiset 30 silmukkaa sinun tulisi neuloa oikeaa. Kerroksen loppuun neulottuasi sinulla pitäisi olla nyt yhteensä 141 silmukkaa puikolla (toisin sanoen keskimmäisten 77 silmukan kohdalle, tulisi tehdä 14 silmukkaa lisää).
Aloita nyt oikealla puolella kuvion neulominen seuraavasti;
1.kerros
Neulo ensimmäiset 25 silmukkaa oikeaa, "nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka ja vedä nostettu silmukka nelotun silmukan yli, neulo 9 silmukkaa oikein, 2 silmukkaa oikein yhteen". Toista" " heittomerkein eroteltua kuviota vielä kuusi kertaa (=7 kuviota, siis mallikertaa). Neulo loput 25 silmukkaa oikein.
2. kerros
Nurjalla puolella neulo, 24 silmukkaa oikein ja vaihda nurjaan neuleeseen, kunnes jäljellä on 24 silmukkaa, nämä sinun tulee neuloa oikeaa.
3. kerros
Neulo ensimmäiset 25 silmukkaa oikein, " nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka ja vedä nostettu silmukka nelotun silmukan yli, neulo 7 silmukkaa oikein, 2 silmukkaa oikein yhteen". Toista" " heittomerkein eroteltua kuviota vielä kuusi kertaa (=7 kuviota, siis mallikertaa). Neulo loput 25 silmukkaa oikein.
4.kerros
Nurjalla puolella neulo, 24 silmukkaa oikein ja vaihda nurjaan neuleeseen, kunnes jäljellä on 24 silmukkaa, nämä sinun tulee neuloa oikeaa.
5.kerros
Neulo ensimmäiset 25 silmukkaa oikein, " nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 1 silmukka ja vedä nostettu silmukka nelotun silmukan yli, tee 1 langan kierto, neulo 1 silmukka, tee 1 langan kierto, neulo 1 silmukka,tee 1 langan kierto, neulo 1 silmukka,tee 1 langan kierto, neulo 1 silmukka,tee 1 langan kierto, neulo 1 silmukka,tee 1 langan kierto,  (=6 langankiertoa) neulo 2 silmukkaa oikein yhteen". Toista " "heittomerkein eroteltua kuviota veilä kuusi kertaa (= 7 kuviota, siis mallikertaa). Neulo loput 25 silmukkaa oikein.
6.kerros
Nurjalla puolella neulo, 24 silmukkaa oikein ja vaihda nurjaan neuleeseen, kunnes jäljellä on 24 silmukkaa, nämä sinun tulee neuloa oikeaa.
NYT SINULLA ON YKSI MALLIKUVIO VALMIINA. Jatka nyt näitä kuutta kerrosta, kunnes työn pituus on noin 65cm. Tee kuitenkin mallikuvio valmiiksi.
Kavenna keskimmäisistä 91:sta 14 silmukkaa, tasaisin välein. Nyt sinulla pitäisi olla puikolla yhteensä 127 silmukkaa, eli samanverran kuin aloittaessasi työn. Neulo nyt sekä oikealla, että nurjalla puolella oikeaa, kunnes työn pituus on 79 cm. Nyt voit päätellä silmukat.

Ja jos haluat tehdä vielä nirkkoreunuksen niin sehän käy näin;
Ota virkkuukoukku nro 3,5
Virkkaa peitteen reunaan "yksi silmukka (itse jatkoin langalla, joka roikkui peitteen kulmassa, pääteltyäni työn. Ei siis tarvinnut aloittaa uudella langalla.) Ja heti perään 4 ketjusilmukkaa, yksi pylväs ensimmäiseen virkkaamaasi ketjusilmukkaan (= tee 1 langankierto koukulle ja virkkaa sitten siihen edellämainittuun ensimmäiseen virkkaamaasi ketjusilmukkaan 1 silmukka. Nyt sinulla pitäisi olla koukulla kolme silmukkaa, jotka virkkaat seuraavasti; virkkaa 2 ensimmäistä silmukkaa yhteen ja taas 2 silmukkaa yhteen. Nyt koukulla kuuluisi siis olla vain 1 silmukka.)." Jätä nyt peitteen reunasta 3 silmukkaa väliin ja virkkaa 4:teen silmukkaan (=peitteessä) " " (heittomerkein erotellun ohjeen mukaisesti kunnes olet kiertänyt peitteen kaikki sivut. Lopeta työ ensimmäiseen tekemääsi ketjusilmukkaan. JA KAUNISTA TULEE!
Loppukaneetti; ohje näinkin seikkaperäinen kun ajattelin, että jos joukossa joku yhtä blondi kuin minä niin ei toivottavasti kulu aikaa miettimällä mitä mikin lyhenne tarkoittaa ja kuinka niitä tehtiin. Itselläni näin kävi monen vuoden kutomattomuus/virkkamattomuus jakson jälkeen. Muisti kuitenkin palaili pätkittäin ja olin oikeinkin tyytyväinen lopputulokseen ja niin olivat pienokaisen tulevat vanhemmatkin.

Tämä ohje löytyy myös osoitteesta;
http://www.garnstudio.com
sivuilta löytyy myös paljon muita ihania ohjeita ja neuvoja.